Takapakkia kesälle

Missä on mun lämmin ja aurinkoinen kesä? vai oliko se sillon toukokuussa muutama viikko ja siihe sitte jäi. emmä ny mitää hellet kaipaakaan mut vois ny ainaki +20 olla lämmint ja aurinko paistaa useemmin. Tässähän saa kohta kaivaa villasukat ja pipot takas kaapista, ku meinaa ulkona iha kylmä tulla. Alkaa tää sateinen ilma jo masentamaan ja suoraa sanottuna v*tuttamaan...

Ens lauantaina olis tarkotus sit vihdoin muuttaa. Kämppä ollut jo jonkun aikaa muutto aikeiden takia sekasin ku kaatopaikka. Laatikoita siellä ja laatikoita täällä. Ja just kun jotain tavaraa tartteisi, ni tajuu et se onkin pakattu jo ja on jossain noista monista laatikoista. Ja kuinka monta kertaa kävelee esim astia kaapille hakemaan sitä mukia, mut huomaakin kaapin olevan tyhjä.

Vein jo lähes kaikki astiat ja ruoan valmistus välineet asunnolle. Jäi meille muutama kattila tänne..(ja tietty yhet ruokailu astiat kans) syömme siis soppaa koko viikon. tai voihan sitä makaroniakin syödä :D Mut pakko myöntää et on tää muuttamine kyl aikamoist hullun hommaa. Ei tämmöst iha huviksee tee.. No mut kyllä se siitä, kun saa kaikki kamat saman katon alle ni sitte ei tartte enää miettii et onko se tavara X paikassa A vai B. Ja kun pääsee sit uutta kämppää laittaa asumis kuntoon. :)

Toivomme siis aurinkoista ilmaa lauantaille, jotta voi peräkärryäkin hyödyntää muutossa. Helpottais hieman, ja ei tarttis nii montaa kertaa sahata tota 28km pituista muutto matkaa..

Mutta näihin sanoihin lopettelen ja toivotan kaikille hyvät yöt ja levollisia unia :D

Kohtuuden kolmonen

Vapun jälkeen sunnuntaina, oloni oli vielä ihan hyvä. Hetken nukkumisen jälkeen heräsin kuitenkin muutaman kerran pistävään mahakipuun ja kylmän väreisiin. Vaistosin sen olevan täällä, olin tulossa kipeäksi. Kylmän väristykset ja aristava iho enteilivät kuumeen nousua. Ei mennyt kauaakaan, kun löysin itseni vessasta puhumassa pöntön kanssa norjaa. Kuume tosiaankin nousi ja olikin 38'C silloin yöllä. Norjan kurssini loppui onneksi hyvinkin lyhyeen ja sain puhua suomea kokoloppu sairasteluni. Kuume jatkui kuitenkin koko seuraavan päivän.

Vein pojan aamulla hoitoon, sillä niillä yöunilla ja niillä heikoilla voimilla ei ollut minusta kaitsemaan tuota juuri uhmaikään tullutta pikku vekaraa. Juuri ja juuri jaksoin kävellä päiväkodille ja takaisin (n.400m yht) Kotona menin suoraan takaisin nukkumaan. Naapuria pyysin tuomaan kaupasta jaffaa ja hän toikin. Toi myös vanilja jugurttia ja vannotti, että minun on SYÖTÄVÄ se tai muuten hän syöttää sen väkisin, koska pitää kuulemma syödä. :D Söin kiltisti muutaman mukillisen jugurttia päivän aikana. :)

Mummuska haki pojan hoidosta ja toi kotiin 4 aikaan. Loppuilta vietettiin hölläten sohvalla, autot leffaa katsellen.

Seuraavana aamuna soitettiinkin heti aamusta lääkäri aikaa pojalle, sillä hänen molemmat silmät olivat alkaneet rähmimään edellispäivänä. Saatiin aika ja mentiin lääkäriin. Heikolla hapella yritin jaksaa koko lääkärireissun, sillä ajoittain pojan uhma nosti taas päätään ja irvaili minulle. Vai olikohan se sittenkin SE känkkäränkkä?? Itselläni ei ollut enää kuumetta. Pojalle saatiin silmätipat ja nekin piti vielä mennä hakemaan apteekista. Siinä samassa käväistiin kaupassa hakemassa vähän ruokatarpeita.

Eilen, kun kuvittelen että tää kaikki sairastelu vois olla jo ohi, ni eikös mulla ole kurkku kipeä ja pientä yskänpoikastakin. Ja kaiken kakan kukkuraksi ulkonakin on niin säälittävä ilma ettei sinne viitsi pahemmin nokkaansa tunkea! Ettei vaan tule enempää kipeäksi.

Mutta eipä mulla taas muuta tällä erää. Tuun taas piakkoin valittamaan kirjottelemaan :)

mutta siihen asti, Adios !

Pyhäsairaus

On tääkin taas oikee vääryyden huipentuma. Pääsiäispyhät meni "kivasti" poitsun oksuillessa. Mitä lie oli sillon, koska tänään, kun on vapunaatto niin eikös tulekkin puhelu päiväkodista että "sun poika oksensi just, että totaaa... voisitko tulla hakee sen kotiin?" Hmmm ootas, mä mietin hetken, joo kai mä sit voin... :D  Vaikka tässä tilanteessa olisi tehnyt mieli paeta kauas oksutaudista. Mikään ei ole niin inhottavaa kun oksentava lapsi ja sitten vielä se pelko siitä, että sairastuuko itse. Itte osaan kyllä tähdätä pönttöön tai ämpäriin jos oksettaa, mutta ei toi vähän vajaa 2.v osaa, eikä edes osaa sanoa, kun oksu meinaa tulla. Ja kun oksu sitten tulee ni se tulee vaikka ruokalautaselle, eikä sille sitten mitään mahda.. (olipas kiva vertauskuva, toivottavasti kukaan ei syöny tätä lukiessaan)

Poitsulla ehti tänään tulla kahdet oksut, ekat siellä hoidossa ja toiset illalla kotona. Muuten vointi ihan ok. On ehkä normaalia rauhallisempi tapaus. Toivottavasti huomenna ei kukaan oksenna!

Eipä mulla oliskaa ollu mitää vappu suunnitelmia... paitsi et piti meiän mennä mun vanhempien luo saunaan, mut ei ny sit menty, ku kuka muka haluis vapaaehtoisesti altistaa ittensä tartunnalle? Niimpä, ei kukaan.