Vein pojan aamulla hoitoon, sillä niillä yöunilla ja niillä heikoilla voimilla ei ollut minusta kaitsemaan tuota juuri uhmaikään tullutta pikku vekaraa. Juuri ja juuri jaksoin kävellä päiväkodille ja takaisin (n.400m yht) Kotona menin suoraan takaisin nukkumaan. Naapuria pyysin tuomaan kaupasta jaffaa ja hän toikin. Toi myös vanilja jugurttia ja vannotti, että minun on SYÖTÄVÄ se tai muuten hän syöttää sen väkisin, koska pitää kuulemma syödä. :D Söin kiltisti muutaman mukillisen jugurttia päivän aikana. :)
Mummuska haki pojan hoidosta ja toi kotiin 4 aikaan. Loppuilta vietettiin hölläten sohvalla, autot leffaa katsellen.
Seuraavana aamuna soitettiinkin heti aamusta lääkäri aikaa pojalle, sillä hänen molemmat silmät olivat alkaneet rähmimään edellispäivänä. Saatiin aika ja mentiin lääkäriin. Heikolla hapella yritin jaksaa koko lääkärireissun, sillä ajoittain pojan uhma nosti taas päätään ja irvaili minulle. Vai olikohan se sittenkin SE känkkäränkkä?? Itselläni ei ollut enää kuumetta. Pojalle saatiin silmätipat ja nekin piti vielä mennä hakemaan apteekista. Siinä samassa käväistiin kaupassa hakemassa vähän ruokatarpeita.
Eilen, kun kuvittelen että tää kaikki sairastelu vois olla jo ohi, ni eikös mulla ole kurkku kipeä ja pientä yskänpoikastakin. Ja kaiken
Mutta eipä mulla taas muuta tällä erää. Tuun taas piakkoin
mutta siihen asti, Adios !
